Mun kauan ja hartaasti suunniteltu Vaasanreissu muutaman kaverin kanssa on mun osalta finito. :<

Mä en tajua minkä takia sunnuntait on aina vaa sunnuntaita. Periaatteessa kivoja päiviä kun ei tartte tehä mitään, oli loma tai ei. Mut ku nyttenkin kello on kohta puoli kolme, ja tuntuu siltä kun olisin justiin heränny. Vaikka heräsin jo vartin yli kymmenen. Oon kyllä ihan sängystänousseen näkönenkin...

Silläkin uhalla että tää alkava bloginkirjoitus menee vaan valittamiseksi, niin voin kertoa että mulla on selkä ihan törkeen kipee. Mun pitäis oikeesti alkaa heräillä joka päivä ennen kymmentä, koska aina kun nukun pitempään kun kymmeneen, mulle ilmaantuu jotain kivuliasta. Joko ihan jumalattomia selkäkramppeja tai tulehtuneita lävistyksiä tai jotain muuta yhtä kivaa.

Kuinkahan kauan ihminen pysyy hengissä ilman nukkumista? Mun suuri ennätys on 39h, mutta silloinkin meinasin päivällä jäädä ehkä jokaisessa risteyksessä auton alle. Ja jouduin kittaamaan kahvia niin paljon aamulla, että koulussa joka tunnilla piti käydä pari kertaa vessassa. Ei yhtään epäilyttävää, ei.

Mutta nyt ehkä vois olla päiväunien paikka?

No nyt on sitten alkanu se kauan odotettu kesäloma. Päässä soi Eric Claptonin Find myself, joka on siinä mielessä ärsyttävää, että nyt tulee koko ajan mietittyä että millonhan tosiaan löydän itteni. Mun mielialat taimitkänenytonkaan vaihtelee niin tiheesti, että mä en ikinä ala tietää kuka oon. Ehkä se tästä tasottuu ajan myötä. Hämyttää vaan, että siinä vaiheessa kun pitää valita opiskelupaikkaa ym, nii VOI OLLA että se valinta ei mee aivan nappiin. Mistäs sitä koskaan tietää.

Eikä mulla oo minkäännäköstä selkärankaakaan. Oon vuoden ajan kettuillu eräälle meidänluokkalaiselle ns. nörttitytölle, vaan siitä syystä että ekana päivänä koulussa päätin että en tykkää siitä. Nyt tänään sitten laitoin sille oikeen ilosta viestiä, että mikä sen keskiarvo on. (Se oli 9,8, se on oikeesti täydellinen?!) Sitten sen yhtä ilosen vastauksen jälkeen jopa pyysin anteeks siltä sitä, että oon niin ilkee. Tunnen itteni NIIN matelijaks, mut toisaalta on aika helpottavaa, että se ei vihaa mua ja se tietää etten mäkään oikeesti vihaa sitä.

Tällä hetkellä kuitenki ottaa pahasti aivoon mun kässännumero. Mun käsityönopettaja laski sen ysistä kasiin ilman mitään varotusta. Niin itserakasta kun se onkin, mä ihan tosissani odotin ysiä ja ehkä jopa ajattelin, että mulla vois olla mahdollisuudet kymppiinkin.. Mutta eei, KASI. Olis se voinu ees sanoa, mut ei, kehuskeli vaan että kuinka itsenäisesti teen töitä, mahtavaa mahtavaa. Oon epäilyttävän katkera ja tiedän ettei se oo henkilökohtasta.

Silti.

Eeeei. Mun 5vee pikkusisko strippaa tuolla. Meinaa mennä ihan alasti ulos. PAKKO mennä ja pysäyttää se koska tässä huushollissa kukaan muu ei tee asialle mitään.......